lauantai 30. lokakuuta 2010

Salainen ase

Ratsastaessa meinaa varpaat palella, varsinkin kovilla pakkasilla alkukäynnit on aika hyytävää touhua varpaille. Viime talvena kokeilin vaikka mitä. Ongelmaksi muodostuu se, ettei talvikenkään mahdu kovin paljon villasukkaa. Täyteen ahdettu kenkä ei ole ollenkaan lämmin, päinvastoin. Ja vielä epämukava jalassa. Nyt kun olen keksinyt kuinka saan neulottua siististi myös ohuita lankoja olen rohkaistunut niitä myös neulomaan. Tässä eilen illalla valmistuneet sukat.

Nämä ovat kesällä Tanskan reissulta tuotua Shoppelwollen lankaa ja tein sukista niin sopivan kokoiset omiin jalkoihini, että nämä korvaavat kokonaan puuvillasukat. Ja pääsevät tänään kokeiluun kun menen maastoilemaan. Sitten oikein kylmällä kelillä laitan tähän päälle vielä toiset, viime keväänä neulomani ohuet villasukat. Saa nähdä paleltaako varpaita vielä tänä talvena. Ja lankavarasto supistui vaatimattomat 60 g....

Niin ja postilaisten lakkoilusta huolimatta äiti sai synttärilahjansa ajoissa. Kuten arvelin, hihojen istutus vaatii pientä viilausta....

torstai 28. lokakuuta 2010

Nyt meitä viedään

Nimittäin muutama ilta on kulunut koko poppoolla pienoismalleja rakennellen... junallakin on ahkerasti ajettu.

Tälläisestä muovikasasta alkaa pikkuhiljaa muodostumaan talo kun jaksaa liimata ja väkertää.

Ihmeellisintä tässä on se, että myös iskä on innostunut. Sormet syyhyten täällä rakennetaan ja ihmetellään miten aika menee nopeasti. Yö aina yllättää tässä touhussa.
Mallit on ihastuttavan pikkutarkkoja. Styroksia ajattelimme käyttää pohjamateriaalina. On ainakin kevyttä siirrellä.
Vähän vihreätä ja maisema muuttuu heti todentuntuisemmaksi.


Olin muuten tänään ratsastamassakin, kaverin hevosella. Narnia vei minua ihan mihin itse halusi, eli seurasi lähinnä kuin koira emäntänsä perässä.... Kyllä oli kiva olla välillä ihan vaan matkustaja (siis aika noloa....). Ehkä minusta joskus ratsastaja tulee...
Kuva on otettu keväällä ja kameran takana tsuumaili Harri Laurén.

maanantai 25. lokakuuta 2010

I did it!

Se valmistuiki sittenkin. Vähän jo meinasin alkaa itsekin epäilemään, mutta ihan hyvissä ajoin eilen illalla kymmenen maissa (silmät puoliummessa) vähän vielä höyryttelin valmista takkia ja tänään se lähti kortin kera Itellan hellään huomaan. Toivottavasti löytää tiensä perille äidin luo eikä lakon takia ainakaan myöhästy.

Luulen, että takki on turhan iso äidille. Lisäksi hihat on aika tönköt. En siis ihan heti meinaa tehdä samanlaista... Luulen, että tällä minun löysällä käsialallani on parempi pysytellä yksivärisissä tai raidallisissa neuleissa, jotta saan neulottua tiukempaa kiepauttamalla langan nimettömän ympäri (kiitokset vielä Neulomon Maaralle tästä vinkistä!). Sillä konstilla saa neulottua ohuemastakin langasta siistiä ja tiukkaa neuletta. Noh, tuli tästä nyt ainakin 840g miinusta lankavarastoon! Siis melkein niiden Tallinnan tuliaisten verran....

Pojan kanssa käytiin eilen ihastelemassa pienoisrautateitä. Poikahan on sellaista hinkunut jo ajat ja nyt ajattelimme, että ikää lienee sen verran ettei se heti hajoa. Siispä ostimme meille starttipaketin ja lisäksi hieman maisemointitarpeita. Äiti ne maisemoinnit tietty näpertelee, iskälle jää sähköpuoli. Toivottavasti saamme tästä kivan perheen yhteisen harrastuksen. Minä ainakin olen aina tuntenut vetoa näihin miniatyyrimaisemiin.Tästä aiheesta taatusti enemmän sitten, kun on jotain esiteltävää.

lauantai 23. lokakuuta 2010

Salapoliisintyötä ja viipaloitu neuletakki

Olen koko viikon ihmetellyt mikä meidän keittiössä haisee. Sellainen kummalinen haju, ihan kuin mies olisi unohtanut hikiset sukkansa miekkailutreenien jälkeen keittiöön ja ne olis homehtunu johonki kaapin perälle. Ei löytynyt hajun syytä roskiksesta, ei biojäteastiasta, kummasti tuntui haju aina ruokapöydän läheisyydessä.... Lopulta tajusimme, että syyllinen on perheemme oma hottentotti;

Eli rakkaisiin mehikasveihini kuuluva Crassula Hottentota, joka on innostunut siis kuuman kesän jälkeen kukkimaan.

Ei uskoisi, että noin kauniit pienet kukat voivat haista niin pahalle. Kasvi on jo useamman vuoden kasvanut keittiömme ikkunalla ja viihtyy siinä niin hyvin, etten viitsi ottaa riskiä ja siirtää sitä kukkimaan johonkin muualle, tämä on kuitenkin ensimmäinen kukinta. Onneksi kärpäskausi on jo loppu, muuten täällä varmaan pörräisi seudun kaikki raatokärpäset.

Ja siitä äidin synttärilahjasta, joka pitäisi saada postiin maanantaina, jotta mahdollisia vieraita karkuun lähtevä juhlakalu ehtisi saada sen ennen pakoreissuaan näyttää nyt tältä:

Loppusuoralla siis ollaan, eipä auta muu kun lähteä tikuttelemaan tuo toinen hiha valmiiksi ja sitten nappilistojen ja kauluksen kimppuun....

Niin ja keväällä lähden mukaan Violariumin ristipistoviikonloppuun Ikaalisiin, ihanaa!

maanantai 18. lokakuuta 2010

Syyspiristys

Salainen syyspiristäjäni muisti minua jo viime viikolla. Lähetys oli jaettu keskiviikkona naapurin postilaatikkoon ja torstaiaamuna juuri ennen Tallinnanlaivalle lähtöä mies löysi sen postilaatikostamme. Ihana ruusukirjekuori kera pehmeän villaisen yllärin;

Eli puikkokotelo, johon ajattelin laittaa bambuiset sukkapuikkoni säilytykseen jatkossa. Kortti myös hauska, valitettavasti salama häikäisee kuvaa, eli kassin muotoisessa Maisa ja Kaarina-kortissa lukee "Eksyikö punainen sukka valkopyykkiin?" "Ei tietenkään! Täähän on trendikkäästi liukuvärjätty!". Kiva syyspiristys, joka tulee heti käyttöön! Kiitos todella paljon, pidän erityisesti täläisistä käytännöllisistä jutuista!!

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Terveisiä Tallinnasta ja hyvästit langanostolakolle...

Terveisiä Tallinnasta, tuosta käsityöntekijän ostosparatiisista.

Menomatka torstaina sujui hyvin, laiva ei keinunut juuri lainkaan ja pahoinvointipillereitä ei tarvittu. Myräkkä puhkesi onneksemme vasta kun olimme jo turvallisesti mantereen puolella. Tuuli olikin sitten melkoinen, en ollenkaan kadehdi perjantain iltalaivalla matkaneita, mahtoi olla aika keikutusta. Majoittauduimme Viru-hotellin kymmenenteen kerrokseen ja siellä kirjaimellisesti ikkunat paukkuivat kovassa tuulessa. Kova tuuli jatkui myös perjantaina, sää oli todella talvinen, satoi jopa lunta. Onneksi olimme osanneet varautua säähän asianmukaisin varustein, joten ihan mukavasti pääsimme kävellen vanhaan kaupunkiin, jossa on aina ihana tunnelma. Vaikka en kaupunki-ihminen olekaan niin jotenkin tunnen aina viehätystä kulkiessani näillä kapeilla kujilla, joilla on kuljettu jo todella pitkään, se historia viehättää....

Karnaluksissa piti tietysti käydä, minulla oli jopa ostoslista sitä reissua varten. Listan ohi tarttui ainoastaan kirjontakehys (jonka unohdin kotiin ja jota ilman en olisi saanut pisteltyä Fin-Ger RR:ää valmiiksi), lisää muovitaskuja edellisen postauksen kirjontakassiin, yksi vanha Cross Stitcherin lehti sekä 1 kg Regia Cotton sukkalankaa kahtena eri värinä ja lankaan sopivat bambuiset sukkapuikot... Listalla oli silmukkamerkkejä (noita ihania Cloverin kiinnimeneviä) sekä Addin bambupuikkoja sekä ristipistokangasta ja pari tokkaa DMC:n lankoja.

Kävin ensimmäistä kertaa myös  Ülemiste keskuksen ostarilla, josta löytyy Käsitöö Maailm. Liikkeessä on paljon ristipistokittejä ja sieltä ostin tuon DMC:n pellavakankaan, jota oli myynnissä vain 25 counttisena sekä valkoisen Hardanger-kirjontaan soveltuvan kankaan. Mielestäni kauppa oli aika hinnakas enkä sinne meinaa enää jatkossa taapertaa, ainoat erityisen halvat olivat vironvillavyyhdit (se paksumpi laatu), jotka lähtivät paljon halvemmalla kilohinnalla kuin Sada Marketista, niitä en sieltä kuitenkaan ostanut.
 Ihania nappeja löytyi Ingli ja Nööbi Poodista osoitteesta Sala Käik, vanhan kaupungin sokkeloisesta keskustasta.

Samalla reissulla löytyi myös hieman vahingossa Pronksi Lõngapoodi, jossa en ollutkaan koskaan vieraillut. Tuosta kaupastahan saa muun muassa tätä ihanaa ohuempilaatuista vironvillaa, jota tarttui mukaan 300g. Tämä heräteostos on kyllä ihan miehen syytä, sillä kävelin jo nappilöytööni tyytyväisenä kohti hotellia kun mies luki kyltin "Lankoja alakerrassa". Pakkohan siellä oli lähteä kipaisemaan.... Näistä langoista ei tule huiveja, vaan joku ihana asu, minulla kun on nyt menossa tämä ohuiden lankojen villitys.
Niin ja nämä langat haisevat muuten ihmeen "öljyisiltä". Ne tuulettuvat nyt pihalla mutta onko jollakulla jotain hyvää vinkkiä kuinka hajun saa pois? Eilen sitten viimeisenä villityksenä kävimme torilla, tämä on Tallinnan keskustori, josta löytyy kaikkea, myös lankoja oli vähän myynnissä. Mun suosikki oli ehdottomasti arbuusi paradiis, rakastanhan melooneja!
Torilta en lankoja ostanut mutta tunnustan niitä kyllä hiplanneeni. Sen sijaan torilta takaisin hotellille kävellessä kipaisin Liian Lõngad-liikkeen kautta, koska olin jo aikaisemmin huomannut, että siellähän myydään Mammukan minulle viime maaliskuussa synttärilahjaksi lähettämää Katia Sulka-lankaa. Nyt ostin sitä 3 vyyhtiä lisää aikomuksena tehdä itselle lämmikettä talveksi...
Lankaostoksia siis kertyi yhteensä 1 kg 450 g.... Aika paha. En tiedä uskallanko päivittää lankavarastoni kokoa ollenkaan.... Onneksi sain tehtyäkin matkan aikana jotain. Nimittäin Fin-Ger RR:N viides työ, sukellusta harrastava hirvi Sabinelle valmistui. hauska työ, jonka pistelin valmiiksi pojan nukkuessa illalla.

Neulottuakin tuli. Nimittäin poika haluaa myös täksi talveksi siililapaset, edelliset kun jäivät jo pieneksi. Näistä puuttuvat siis enää vain piikit ja kasvot... Lankana on Pirtin kehräämöstä ostettu ohut lanka kaksinkertaisena.
Matka oli siis mukava, talvinen ja kylmä. Oli ihana palata eilen illalla kotiin, jossa sää on ihan yhtä syksyinen ja viileä kuin tuolla meidän etelänreissulla! Rakastan tätä syksyn väriloistoa! Kuvassa pensasmustikkani ihanassa syksyisessä asussaan.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Hankintoja ja kaappien siivousta

Rakas poikani innostui siivoamaan kaappejaan jotta saisi alati paisuvan Lego-kokoelmansa mahtumaan kasattuna huoneeseensa. Taitava rakentaja poika onkin, äiti on jäänyt jo ajat sitten kakkoseksi... Kun vanhoista leluista luopumisen tuska oli parin rakkaan mutta jo pitkään käyttämättä olleen (vauva)lelun kohdalla käyty, oli loppu helppoa ja yhtäkkiä olkkariin oli ilmestynyt kasa tavaraa, josta poika oli valmis luopumaan.

Äidin oli sitten pakko mennä tähän mukaan (toki hieman provosoituna) ja kun oli myös hyvä tilaisuus niin lähetin Kirsille muutaman ilmaissetin, jotka ovat tulleet rp-lehtien kylkiäisenä. Kirsi tarvitsee niitä opettaessaan nuoremmalle polvelle ristipistoilun jaloa taitoa jossain kerhossa. Hyvä puoli tässä on se, että halutessani voin vielä tehdä itsekin nuo mallit, sillä kaaviokuva on edelleen lehdessä tallella, näissä lähettelin vain lehden mukana tulleet tykötarpeet. Ja eihän se sitten niin paljon kirpaissutkaan, pääasia, että menevät hyvään tarkoitukseen! Niin ja postissa oli myynnissä tuollaisia hauskoja postimerkkejä, jotka näkyvät harmaan kirjekuoren kulmassa, niitä oli hauska tuunata!

Ja sitten ne hankinnat. Atelje Margarethalla oli tälläinen kassi jäsentilausmahdollisuutena.

Sisältä se on aivan mahtava, sinne mahtuu ristipistotarviketta ja lankatokkia ja vaikka mitä. Aivan ihana ja erittäin käytännöllinen ja tulee heti ensi kuussa täyteen kun matkaan Kirsin luona järjestettävään ristipistotapaamiseen. Ja kasissa sisällä on uusin rp-lehti hankintani Cross Stitch Collection, josta alkaa tulla uusi suosikkini rp-lehtien maailmassa!

Huomiseksi on luvattu kovaa tuulta ja kaatosadetta, kunnon syysmysrkyä. Ja meikäläiset lähtee Eckeröllä Tallinnaan. Huh. Pahoinvointipillerit on jo pakattu käsilaukkuun. Onneksi Karnaluksissa on lämmintä sisällä!

perjantai 8. lokakuuta 2010

Lämmittävä yllätys

Sain jo eilen ihastuttavan yllärin Huopatossuselta, KIITOS tuhannesti!

Aivan ihana calorimetry. Lanka on unelmanpehmeää eikä kutita ollenkaan. Pitänee kokeilla ratsastuskypärän tai pyöräilykypärän alle kuten tekijä ehdotti, on nimittäin hyvä idea.

Oma tekeleeni äidille edistyy hitaasti. Jumitin yhteen ihan helppoon kirjoneulekuvioon ja junnasin sitä monta päivää. Mutta hurraa, tänään sain sen satojen purkukertojen jälkeen täsmäämään. En ehkä sittenkään ole ihan dementoitunut vaikka pari päivää olen sitä pahasti pelännyt. Mutta, jatkan edelleen hiljaisuutta täällä blogimaailmassa, sillä toiveena olisi saada pusero valmiiksi jo ensi viikon Tallinan matkalle, jolloin juhlistamme äidin kuusikymppisiä, vaikka virallinen päivä onkin vasta kuun lopussa. Pahoittelen siis kommentointieni vähyyttä ja hitautta. Ja kyllä, luitte aivan oikein, lähden ensi viikolla Tallinnaan, kahdeksi yöksi!!!! Saas nähdä miten langanostolakon siellä käy....

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Kultturelli viikonloppu

Käytiin miehen kanssa jo toistamiseen teatterissa. Pari viikkoa sitten käytiin katsomassa Leevi and the Leavingsin musiikkiin tehtyä näytelmää Espoon Kaupunginteatterissa. Ihan hyvä esitys, sellainen kertaalleen katsottava, vähän jäi mietityttämään kohderyhmä. Eilen lähdettiin Tampereelle asti katsomaan Vuonna 85 remix. Esitys oli maineensa veroinen, katsomo täynnä kaikenikäistä kansaa ja meno huikeaa. Voin suositella kaikille yli 10-vuotiaille (teatterin ilmoittama ikäraja). Aika noloa oli katsella niitä vaatteita, kyllä maailma muuttuu paljon parissa kymmenessä vuodessa. Nostalgiaa, toki ja paljon hyvää Suomipoppia!

Käsityöt ovat edistyneet hiukan. Äiti pyysi synttärilahjaksi tyynyliinoja. Ompelin nyt alkuun viisi tyynyliinaa kangasvarastosta löytyneistä kankaista.

Ruusu-kankaan sain viime syksynä kaverilta ja kivi-kankaan olen ostanut jo muutama vuosi sitten kun se oli niin kivan näköinen. Nyt pääsivät molemmat käyttöön ja varastoni on kutistunut kahdella kankaanpalalla (mutta ei puhuta siitä, että ostin muutaman halloween-aiheisen kankaan syysaskarteluja varten... hyvä, että ne kankaat edes vaihtuvat siellä varastossa). Mutta, nyt lähden neulomaan sitä äidin synttärilahjaa, sillä en todellakaan tehnyt noita tyynyliinoja 60-vuotislahjaksi... Ja kiirettä pitää, eli nyt uppoudun neulomisen ihmeelliseen maailmaan, jotta saan lahjan valmiiksi ajoissa!